Tarinan jatko-osa (perjantain tehtävä)

Emil katseli tätä tarkkaavaisesti, kulmakarvojaan kurtistellen. Mies ei vaikuttanut ihan terve järkiseltä.
Ensinnäkin, miksi tämä lukisi lehteä väärinpäin. Toiseksi hänen tukkansa näytti siltä kuin siihen olisi iskenyt salama ja viimeiseksi, miksi tällä oli tatuoitu ''I love Justin'' oikeaan nilkkaansa?
 Mitä enemmän hän tutkaili ja pohdiskeli asiaa,sitä pöpimmältä mies näytti. Ei olisi ihme,jos paljastuisi, että herra olisi karannut mielisairaalasta tai vaikkapa itse Alcazarin vankilasta. Sen verran hullu mies tuntui olevan.
  Emil sätkähti kylmien väreiden viillellessä pitkin tämän selkäpiitaa. Huomaamattaan mies oli kääntänyt katsomaan häntä terävillä kiilu silmillään, katse suoraan lukittuna häneen. Aivan kuin mies olisi tiennyt mitä Emil oli ajatellut hänestä.
 Miehen pupillit alkoivat mennä kieroon ja ne liikkuivat joka suuntaa kuin jojo. Tämän oudommaksi ei voisi enään mennä, Emil ajatteli perääntyessään enemmän ikkunaa vasten,hitaasti siirtäen katseensa muualle.
 Mies tutkaili häntä silmillään,kunnes tämä puhkesi nauramaan. Nauru näytti mielipuoliselta ja limaa lensi tämän suusta vieruspöydässä istuvan kaljun pankkiirin päähän,niin että se valui inhottavasti uhrin päätä pitkin.
 Emil katsoi kauhistuneena miestä,sydämmen pumpatessa adrealiinia suoniin. Eikö kukaan huomannut,että miehessä oli jotain outoa. Ei terve ihminen näin käyttäydy, ainankaan jos päässä on edes järjen hiventä. Ja tuolla miehellä sitä järkeä nyt ei todellakaan ollut.
 Hänen kauhukseen mies nousi horjahdellen ylös tuolista ja lähti juopunein askelin kävelemään Emiliä kohti. Hitaasti,mutta hyvin uhkaavasti tämä pian saavuttaisi hänen istumapaikkansa ikkunan vieressä.
 Emil katseli vauhkoontuneena ympärilleen,pakoreittiä etsien. Eihän sellaista tietenkään ollut,kiitos paikan suunnittelijan joka oli rakennusta tehdessään muokannut sen juuri sellaiseksi,että hyvä kun pöytien välistä mahtui kävelemään. Niin lähelle ne oli sijoitettu toisiaan.
 Ja juuri kun sellaista ongelmaa ei tarvittu. Varsinkaan kun sinua lähestyy mielipuolisesti naurava hullu,jonka aikeista ei ole tietoakaan.
 Mies tarrasi luisevalla kourallaan Emilin olkapäästä kiinni, joka rupesi kiljumaan, kuin teurastamoon viety sika tavatessaan herra teloittajan, joka piteli rosoista lihaveistä kädessä.
 Emil yritti rimpuilla miehen otteesta,mutta tämän luja rauta ote pysyi hänessä kiinni, kuten saalistaja napatessa illan pääruuan. Siltä Emilistä tuntui tällä hetkellä,eikä itkukaan ollut kaukana ja sydänkin tuntui puhkeavan adrealiinin virtauksesta.
 Miehen kasvot lähestyivät Emiliä,tyytyväisen irvi kissan hymy huulillaan tämä alkoi laulamaan rahisevalla äänellään.
 - White hankercief! Don't let him found you~ Run away~
   O white handkercief! Don't let him get you~ That octopus!
   For that is a sin~
 Emil ei ymmärtänyt sanaakaan,mitä mies sanoi hänelle. Mutta Emilin korvissa laulu kuulosti kuolin säveleltä. Olisiko tämä hänen viimeinen hetkensä täällä maan päällä.
 Todennäköisesti ei, sillä kaikki katosi yhtäkkiä valkoisen usvan peittoon ja erittäin meluisa ääni raastoi korvia. Ääni,joka oli aivan liiankin tuttu Emilille.
 Hän mätkäytti kätensä herätyskellon päälle,joka oli saanut kokea ennenkin kovia käden pamautuksista.
 Emil aukaisi toisen silmänsä ja katsoi ensimmäistä kertaa elämässään kelloa kiitollisena. Kelloa,joka oli pelastanut hänen päivänsä.
 - ''kiitos...'', Emil kuiskasi kellolle. Pienen hymynkin suoden sille,ennen kuin alkoi valmistautumaan arkisen harmaaseen päivään.

Stereotypia (tehtävä 2.)

Stereotypia tuntuu  yhä hallitsevan nykypäivänä ihmisten mieliä. Televisiosta näytetään mainoksia, jossa naiset hilluvat bikineissä ja miehet bodaavat,mikä vääristää ihmisten mielikuvia,millainen miehen tai naisen täytyisi näyttää ollakseen ''normaali''.

  Esimerkiksi, ostoskanavan urheilulaite mainokset tuntuvat olevan epärealistisia. miksi jo hyvässä kunnossa olevat kuntoilevat mainoksessa,vaikka he eivät sitä tarvitsisikaan ja hymyilevät irvistävästi,joka ei edes tunnu aidolta, varsinkaan aivan tasaisilla ja viti valkoisilla hampailla varustettuna.

 Tietenkin mainoksissa näytetään myöskin ihmisten kertomuksia ketkä ovat oikeasti tarvinneet kyseistä tuotetta, mutta onko varmaa,etteikö heidän ''nytten'' kuvansa ole vain photoshopattu,joka lisäisi vain tuotteen hyvää mainetta ja ulkonäköä,jotta ihmiset ostaisivat sen.

 Miksi siis haluamme näyttää stereotypian antamilta mielikuvilta,emmekä hyväksyisi itseämme omana persoonana? Täytyykö itseänsä muuttaa toisten vuoksi, jotta sopisi porukkaan tai tulisi suosituksi. Tai ihmiset edes ylipäätänsä hyväksyisivät sinut olevan olemassa, eivätkä katsoisi nenän vartaansa pitkin, kuin mitäkin inhottavinta lima klönttiä.

 Tämä tuntuu olevan ongelmana suurimmalla osalla meistä ihmisistä, jotka ovat jo sortuneet stereotypian valtaan. Jonka vuoksi näkeekin,kuinka ihmiset kärsivät esimerkiksi, anoreksiasta tai bulimiasta. Jopa kuoleman tapauksia on tapahtunut ''täydellisen normaaliutta'' tavoitellessa tai yksin kertaisesti syvän masennuksen vuoksi, kun ei pystytä saavuttamaan sitä mitä meille on yritetty aivopestä.

Mikä sitten ylipäätään on normaalia. Se että miehillä on isot haulikset ja tiukat vatsalihakset, ja naisilla isot rinnat ja leveä perse. Ja vaikuttavat muutenkin täydellisiltä, suoraan kuvakansi lehdestä poimituilta.

Roskaa. Nämä ovat vain silkkoja harhakuvia ja silmän lumetta. Kukaan ei pysty olemaan täydellinen olento. Jokaisella on sekä hyvät ja huonot puolensa itsessään, niin elävänä ihmisenä kuin myöskin persoonana.

Jos joskus tapaatte ''täydelliseltä'' vaikuttavan ihmisen,kyseenalaistakaa tämä. Onko hän oikeasti niin täydellinen kuin antaa olettaa. Vai piileekö maskin takana vähän jotakin muutakin, kuin sen pepsodent hymyn omaava playboy.

Kurssi 11. (tehtävä 1.)

Valitsin tämän kurssin, koska äidinkieleni on huono ja toivoisin tukea aineiden kirjoittamiseen, missä minulla on hankaluuksia tarpeeksi laajan kokonaisuuden luomisessa ja aiheessa pysymisessä ilman sivuamisia, sekä ilman toistoja tekstin aikana.
 Hyvien (asia)tekstien tuottamisesta on apua esim. työ elämässä. Sillä nykyään  työnkuvan vaatimuksiin kuuluu hyvä kielellinen hallinta ja tekstien  kirjoittaminen, vaikkapa raportteja antaessa tai artikkeleita julkaistessa tekstin  täytyy olla kirjoitettu virheettömästi ja sujuvasti asiassa pysyen.
  Kirjoittajana vahvuuksiani on enemminkin luovien tekstien kirjoittaminen (esim. runot, tarinat ja jne.), kuin asiatekstien muodostaminen, mitkä tuottavat hieman hankaluuksia. Sekä minulla on ongelmia oikeinkirjoituksen suhteen ja erilaisten merkkien laittaminen oikeille paikoilleen. Siksi haluaisinkin parantaa omien asiatekstieni luontia ja kirjoittamista, mitkä helpottaisivat yo - kokeisiin valmistautuessa, sekä tulevaan työelämään.
Koulutehtävien lisäksi kirjoitan pitkiä tekstiviestejä kavereiden kanssa ja joskus myös kirjoitan roolipeli tekstejä esim, foorumilla tai skypessä kavereiden kanssa.